sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kesäkissojen kuulumisia

Täällä ollaan nautittu jo melkein toista viikkoa lämpimästä säästä mittarin huidellessa +24 asteessa. Karvainen kaksikkomme onkin ottanut siitä kaiken ilon irti.

Ellei sitten joku tule häiritsemään...


Turri on parantunut hyvin leikkauksen jäljiltä. Pientä päänvaivaa aiheutti vain kostoksi sohvalle lirautettu pissi ja penkille kaottu oksennus. Turrin karman laki taisi siis onnistua. 

Nöpön saalistusinto ei ole jäänyt peltohiiriin, vaan kissa vetelee naamariinsa myös sisiliskot kuin oravat. Oravien kohtalo huolustuttaa hieman, sillä isäntäväki antaisi niiden mieluusti elää ja touhuta omiaan, mutta Nöpö on oppinut syömään ei niin sallitut saaliinsa omissa oloissaan, eli toisinsanoen puuliiteristä, josta Turri sitten kantaakin hännän näytille... kielikello.

Hyttyset purevat ja ovat riesa, mutta uusi magneettinen hyttysverkko taitaa olla vielä isompi haitta. Kissojen mielestä nyt jyllää avoimet ovet ja omat ruuat saa tuoda mukanaan sisälle. Tämän hetken saldo on: yksi räkättirastas takaisin ulos ja metsään.


Hyvää kesää blogien kirjoittajille ja niiden lukijoille toivottavat


torstai 2. toukokuuta 2013

Kohti kesää rytinällä

Kuratassuja auton konepellillä, auton sisällä, talon matoilla ja tottakai ikkunoissa. Karvakaksikko on aloittanut kevään ulkourheilun kovalla rytinällä. 



Varsinkin Nöpö elää vauhdikasta teinielämää ja viihtyisi ulkona yömyöhään saakka, mutta emäntä ei halua menettää yöuniaan ottamalla sitä riskiä, että jättäisi kissaneidin jokayö petoeläinten armoille. Eihän täälläpäin toki kettuja isompia petoja liiku, mutta neidin on tyydyttävä viettämään iltansa tylsän kotiväen seurassa telkkua katsellessa.

Kaksikosta nuorin keksii kyllä iltaisin parempaakin tekemistä kuin makoilun. Turrin iltapuuhia ovat olleet lähinnä koiperhosten lätkiminen ikkunasta ja ikkunalautaralli.

Edes ikkunaverhojen kiinnivetäminen ei neidin vauhtia pysäytä. Mutta eikös ne ikkunat pitänyt muutenkin keväällä pestä?


Lisäksi kotiväki on päättänyt tehdä Turrin jatkuvasta kiimasta kerralla lopun. Nöpökin on vahvasti sitä mieltä, että 2 viikon välein toistuva rääkyminen saisi jo loppua, joten perjantaina otamme suunnan kohti eläinlääkäriä. 

MITÄ?

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Nöpön mysteeriset vilkkuluomet


Koska emme ole varmaankaan ainoat kissan omistajat, jotka joutuvat kyseisestä "sairaudesta" kärsimään, ajattelin nyt Nöpön puolesta kirjoittaa tapauksesta.

Noin pari kuukautta sitten Nöpön tilanne oli tämä:





















Henkilökunnan naispuoleisella omistajalla oli jo kovakin hätä kissan puolesta, kun neidin mielialat vaihtelivat miten sattuu leikkisästä apaattiseen. Koska netti on nykyinen kotilääkärin paras apuväline, kerkesin jo lukea monet tarinat ja vaivat läpi ja ostaa kaupasta ties mitä poppamiehen konsteja (ripulilääkettä, rypsiöljyä, kanaa, kalaa, vitamiinitabletteja, erilaisia matolääkkeitä yms.).

Neiti ei tietenkään hienona kissana suostunut menemään perinteiseen "tabletti tonnikalaan" -ansaan, vaan kiersi kaikki herkut kaukaa, joten ruiskulla suuhun taktiikalla sai parkaa stressata monetkin viikot, kun kokeilimme antaa milloin rypsiöljyä ja milloin matolääkettä tuloksetta. Vilkkuluomet olivat ja pysyivät.

Turrille olisi kyllä maistunut useampikin nakkiin upotettu tablettiherkku, mutta nyt jäi valitettavasti kuurit välistä ja neidin on tyytyminen kuivaraksuihin.









Jokatapauksessa lopulta veimme Nöpön päivystävälle eläinlääkärille, kun neiti oli lopettanut kakkaamisen ja ruuan syömisen. Reissu oli hyvä opetus äitiemolle, että joskus ei kannata alkaa hätäilemään liikaa ja Nöpökin oli varmasti sitä mieltä, että seuraavalla lääkärireissulla, meistä toinen osapuoli saa olla se, jonka pyllyreikään tungetaan sormet ja kuumemittarit. Lystin hinnaksihan täälläpäin tuli 125 euroa iltalisineen ja mukaan tuli parafiiniöljyä. Kuumetta ei neidillä ollut, mikä olisi tulehduksiin viitannut.

Loppujen lopuksi seurasimme vain tilannetta ja harjasimme Nöpöä päivät illat, kun prinsessalla oli kova karvanlähtö aika kevätasuunsa. Nyt viimeisien viikkojen aikana Nöpön karvanlähtö on hellittänyt ja samalla myös vilkkuluomet hävineet melkein kokonaan. Olisiko voinut olla jokin masennus, tai vaikkapa vain karvanlähtö? Mikä lie, mutta nyt neiti on jo paljon vilkkaampi ja kevään metsästyssaldo avattu ja luonto tarjoaa makuelämyksiä pitkän talven jälkeen.


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Tervetuloa seuraamaan blogiani, jossa kerron karvakaksikkomme kuulumisia!

On aika esitellä tarinamme päähenkilöt...

Nöpö

Rotu: Maatiainen, jossa puoliksi Norjalaista metsäkissaa
Ikä: 1½ vuotta
Väri: Ruskean raidakas
Paino: 3kg
Luonne: Pelkuri, mamman tyttö, utelias, suloinen kuin mikä ja hieman nirso prinsessa.
Tykkää: Jutella, syödä kasveja, kuoputtaa mitä tahansa ovea, jotta saa tahtonsa läpi, tai isäntäväen hermon partaalle, nukkua.
Ei tykkää: Jos otetaan kiinni takajalasta, tai hännästä (silloin alkaa armoton murina).
Lempiruoka: Whiskas (grillatut palat), Sheba, Royal canin, kala.






Turri

Rotu: Maatiainen
Ikä: 10 kuukautta
Väri: Harmaan raidakas
Paino: 3,5kg
Luonne: Hieman tyhmä, liian utelias, itsepäinen, rohkea kuin mikä ja leikkisä
Tykkää: Jutella, näykkiä aamuisin omistajaa poskesta, olla kaikessa mukana ja juosta ympäri taloa.
Ei tykkää: Valjaista ja vedestä.
Lempiruoka: Kaikki käy.